Facebookissa leviää hyvää vauhtia video lapsen kiirellistä sijoitusta koskien:

https://www.facebook.com/photo.php?v=213419808811048

Herää kysymys miksi lapsi tullaan hakemaan sosiaalityöntekijöiden ja poliiseiden voimin ja miksi lapsesta on tehty kiireellinensijoituspäätös.

"Kiireellisen sijoituksen tarve voi syntyä esimerkiksi silloin, kun kodin olosuhteet tai puutteet lapsen huolenpidossa välittömästi vaarantavat lapsen terveyttä tai kehitystä tai silloin, kun lapsen huoltajat ovat väliaikaisesti kykenemättömiä hoitamaan lastaan."

"Äkillinen eroon joutuminen perheestä on lapselle aina vaurioittavaa ja siksi onkin erityisen vaativa tehtävä arvioida, tuleeko lapsi ottaa pois kotoa ja sijoittaa kiireellisesti kodin ulkopuolelle. Tilanteessa joudutaan punnitsemaan sitä kumpi on lapselle haitallisempaa; äkillinen ero vanhemmista vai lapselle aiheutunut vaaratilanne."

"Lapsen kiireellistä sijoitusta ei tule käyttää vanhempien välisen huoltoriidan ratkaisukeinona tai tapaamisoikeutta koskevan riidan täytäntöönpanokeinona."

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/kiireellinensijoitus/

En tiedä tapauksen taustoja, mutta videota katsellessa en voi käsittää sosiaaliviranomaisten ja poliiseiden toimia. Lapsi ei voinut olla vaarassa isänsä luona, sillä muutoin olisi toinenkin lapsista pitänyt kiireellisesti sijoittaa.

Jos kyseessä oli esim. tilanne jossa isä on jättänyt palauttamasta lapsen äidilleen, ei kiireellistä sijoitusta olisi pitänyt tehdä ja olisi ollut hyvin tärkeää että äiti olisi ollut mukana hakemassa lasta.

 

 

Kuvittele että poliisit ottaisi sinut kiinni kadulta ja veisi putkaan. Syyksi toiminalleen poliisit kertoisivat että olet sen oloinen että hakkaat jonkun. 

Tai että sinua syytettäisiin rikoksesta jota et ole tehnyt.

 

Tuntuisi hyvin kurjalta ja epäoikeudenmukaiselta, eikö? Mutta harvemmin perättömät syytökset johtavat poliiseiden toimista oikeusmurhiin. On oltava näyttöä jotta sinut voitaisiin eristää muista. Vaikka joutuisitkin säilöön syyttä, ei sinua voida siellä pitää ellei oikeaa aihetta ja näyttöä löydy.

 

Lastensuojelun asiakkaana on toisin. Pelkkä huoli riittää siihen että lapset viedään sinulta pois.

Annan (nimi muutettu) lapset sijoitettiin kiireellisesti kodin ulko puolelle. Siitä voidaan olla montaa eri mieltä oliko sijoitus tarpellinen, mutta sanotaan että päätös oli laillinen. Vaikka perheen kriisi oli jo ohi, kiireellistä sijoitusta jatkettiin 30 päivällä. Ennen päätöksen tekoa kerrottiin että tässä selvitellään onko syytä ottaa lapset huostaan ja kaikki tarpelliset asiakirjat eivät ole vielä saapuneet. Päätöksessä kuitenkin kerrottiin perusteeksi Annan sairaus joka ei itsessään aiheuta kenellekään mitään varaa. Sairaus oli kuitenkin se syy jolla Annan vanhemmuus kyseenalaistetiin. Vanhemmuuden arviointia ei kuitenkaan oltu tehty, eikä sitä suostuttu tekemäänkään. 

Päätöksen luonne ei kuitenkaan ollut selvittää huostaanoton tarpellisuutta, vaan saada kaikki tarpeellinen aineisto kasaan huostaanottoa varten. Vajaassa viikossa päätöksen teosta alettiin valmistelemaan huostaanottoa. Huostaanottoon liittyvässä asiakassuunnitelmassa kerrottiin sosiaalityöntekijöiden ja Annaa hoitavien tahojen olevan sitä mieltä että Anna tarvitsee hoitoa ja  aikaa kuntoutua ennen kuin lapset voivat tulla takaisin kotiin. Hoitotahojen antamissa lausunnoissa ei kuitenkaan sanottu niin. Hototahon antaman lausunnon mukaan vanhemmuutta on hotokäyntien osalta hyvin vaikeaa arvioida, sillä perhetapaamisia ei ole ollut.

Annan vanhemmuus on kyseenalaistettu täysin ja sosiaalityöntekijät ovat kohdelleet niin Annaa kuin hänen  lastensa isää todella kyseenalaisin tavoin. 

Vanhemmista tuntuu että lasten etu on sivuutettu täysin. Lapset on sijoitettu kriisiperheisiin. Kyllä! Erilleen toisistaan. Lapset eivät ikävöi ainoastaan isää ja äitiään, vaan myös toisiaan.

Annan mielestä sosiaalityöntekijä ei ole tullut ajatelleeksi miten huostaanotto vaikuttaa lapsiin. Lasten paikka on kotona. Tässä heiltä on viety koti ja vanhemmat. Vanhin lapsista ajattelee tulleensa hylätyksi ja pelkää Äitinsä olevan nuorimman lapsen kanssa kotona.

Huostaanotto merkitsisi sitä että taas lapset joutuisivat toiseen paikkaan ja näin tulee käymäänkin. Vanhemmat vastustivat huostaanottoa, mutta menee vähintään 6kk ennen kuin asiaa otetaan käsittelyyn Hallintooikeudessa.

Ei ole lapsen etu muuttaa paikasta toiseen, vain siksi että ennakkoluuloinen sosiaalityöntekijä saisi nukkua yönsä rauhassa.

"Huostaanotto on lastensuojelutyön viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys."

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/huostaanotto/

Annan tapauksessakin lasten olo kotona oltaisiin voitu turvata avohuollontukitoimin.

"Iidaa" on kiusattu koulussa ensimmäiseltä luokalta lähtien, eikä kukaan ole halunnut oikeasti puuttua koulukiusaamiseen. 1-3 luokalla kiusaamiseen puututtiin korkeintaan syyllistämällä Iida. 4 luokalla Iida pääsi koulupsykologin juttusille, mutta psykologikaan ei ottanut vakavasti Iidan puheita, vaan jopa nauroi kun Iida kertoi millä tavalla luokkatoverit häntä kiusasivat.

 

Yläasteen aloittaminen hiukan helpotti Iidan oloa, vaikka kiusaaminen jatkui. Lopulta hänet siirrettiin erityisluokalle jossa sai olla rauhassa siihen asti kunnes opettaja vaihtui. Nyt kiusaajana toimi luokanopettaja, joku lopulta sai potkut mutta tämä ei pelastanut Iidaa. Iida oli jo "joutunut" perhekotiin lintsaamisen vuoksi.

 

Perhekodissa Iida ei saanut sitä tukea mitä hän olisi tarvinnut. Ensimmäisenä hän joutui muuttamaan vaatetustaan ettei häntä vain kiusattaisi koulussa. Se tuntui Iidasta kohtuuttomalta, sillä ei häntä kotikunnassakaan oltu kiusattu ikinä vaatetuksen vuoksi ja miksi hänen pitäisi esittää jotain muuta kuin oli.

 

Iidan oli kuitenkin pakko pukeutua eritavalla. Uudessa koulussa häntä alettiin jokatapauksessa kiusaamaan, eikä kiusaamista otettu edelleenkään vakavasti.

Iida päätti yrittää pysyä vahvana. Hän ei reagoinut ilkeisiin sanoihin millään tavalla, vaikka ne satuttivat. Kiusaaminen muuttui fyysiseksi. Häntä tönittiin, päälle heitettiin esim ruokaa, kiviä, roskia jne. Muutaman kerran hänet teljettiin jopa vessaan.

Iidan olo kävi koulussa niin sietämättömäksi, että hän lähti keskenkouluypäivää takaisin perhekotiin. Aluksi kuunneltiin ja yritettiin keskustella opettajien ja näiden kiusaajienkin kanssa. Kiusaaminen vaan jatkui ja perhekodin työntekijät olivat vain sitä mieltä ettei haukku haavaa tee vaikkei se ollut totta ja kiusaaminen oli edelleenkin myös fyysistä.

Iida lähti taas keskenkoulupäivän koulusta perhekotiin jossa häntä rangaistiin laittamalla hänet omaan huoneeseen josta ei saanut poistua kuin vessaan ja syömään.

Tähän päätyi Iidan kouluhelvetti jolloin hän oli vasta 8 luokalla. Rangaistus oli liikaa Iidalle ja hän sairastui vakavasti. Vuosi myöhemmin  hän kävi peruskoulun loppuun kahdessa eri laitoksessa jossa ei tarvinnut pelätä koulukiusaamista. Elämä ei kuitenkaan muuttunut paremmaksi, mutta se onkin jo toinen "tarina".

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/huostaanotto/

Niin me kaikki haluamme uskoa että lapset otetaan huostaan vain ja ainoastaan silloin kuin on oikeasti tarpeellista ja kaikki muut keinot ovat käytetty lapsen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.

Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Siitä halutaan vaieta. Lasteensuojeluun pettyneet vanhemmat halutaan vaientaa, kun ei haluta todeta sitä tosiasiaa ettei  lastensuojelukaan toimi moitteettomasti. Oli huostaanotolle tarvetta tai ei, niin sosiaalityöntekijöidenkin on noudatettava lakeja. 

 

Avohuollon tukitoimenpiteissä ei pitäisi säästellä, mutta parhaiten säästöä tulisi kun tukitoimet vastaisivat avun tarvetta ja niitä todellakin tarjottaisiin ilman loukkaavaa käytöstä vanhempia kohtaan. 

 

Sijaishuollon täytyy olla hyvin perusteltua ja myös sijaishuollossa on turvatta lapsen kasvu ja kehitys. Pahimmillaan lapsi joutuu ojasta allikkoon, tai taivaasta helvettiin.

 

Sosiaalityöntekijän tulisi osata kohdella asiakkaitaan ilman että ennakkoluulot ja asenteet paukkuvat asiakkaiden silmille. Ennakkoluulot ja asenteet eivät saisi myöskään vaikuttaa asioiden hoitoon ja päätösten tekoon.