"Iidaa" on kiusattu koulussa ensimmäiseltä luokalta lähtien, eikä kukaan ole halunnut oikeasti puuttua koulukiusaamiseen. 1-3 luokalla kiusaamiseen puututtiin korkeintaan syyllistämällä Iida. 4 luokalla Iida pääsi koulupsykologin juttusille, mutta psykologikaan ei ottanut vakavasti Iidan puheita, vaan jopa nauroi kun Iida kertoi millä tavalla luokkatoverit häntä kiusasivat.

 

Yläasteen aloittaminen hiukan helpotti Iidan oloa, vaikka kiusaaminen jatkui. Lopulta hänet siirrettiin erityisluokalle jossa sai olla rauhassa siihen asti kunnes opettaja vaihtui. Nyt kiusaajana toimi luokanopettaja, joku lopulta sai potkut mutta tämä ei pelastanut Iidaa. Iida oli jo "joutunut" perhekotiin lintsaamisen vuoksi.

 

Perhekodissa Iida ei saanut sitä tukea mitä hän olisi tarvinnut. Ensimmäisenä hän joutui muuttamaan vaatetustaan ettei häntä vain kiusattaisi koulussa. Se tuntui Iidasta kohtuuttomalta, sillä ei häntä kotikunnassakaan oltu kiusattu ikinä vaatetuksen vuoksi ja miksi hänen pitäisi esittää jotain muuta kuin oli.

 

Iidan oli kuitenkin pakko pukeutua eritavalla. Uudessa koulussa häntä alettiin jokatapauksessa kiusaamaan, eikä kiusaamista otettu edelleenkään vakavasti.

Iida päätti yrittää pysyä vahvana. Hän ei reagoinut ilkeisiin sanoihin millään tavalla, vaikka ne satuttivat. Kiusaaminen muuttui fyysiseksi. Häntä tönittiin, päälle heitettiin esim ruokaa, kiviä, roskia jne. Muutaman kerran hänet teljettiin jopa vessaan.

Iidan olo kävi koulussa niin sietämättömäksi, että hän lähti keskenkouluypäivää takaisin perhekotiin. Aluksi kuunneltiin ja yritettiin keskustella opettajien ja näiden kiusaajienkin kanssa. Kiusaaminen vaan jatkui ja perhekodin työntekijät olivat vain sitä mieltä ettei haukku haavaa tee vaikkei se ollut totta ja kiusaaminen oli edelleenkin myös fyysistä.

Iida lähti taas keskenkoulupäivän koulusta perhekotiin jossa häntä rangaistiin laittamalla hänet omaan huoneeseen josta ei saanut poistua kuin vessaan ja syömään.

Tähän päätyi Iidan kouluhelvetti jolloin hän oli vasta 8 luokalla. Rangaistus oli liikaa Iidalle ja hän sairastui vakavasti. Vuosi myöhemmin  hän kävi peruskoulun loppuun kahdessa eri laitoksessa jossa ei tarvinnut pelätä koulukiusaamista. Elämä ei kuitenkaan muuttunut paremmaksi, mutta se onkin jo toinen "tarina".