Kuvittele että poliisit ottaisi sinut kiinni kadulta ja veisi putkaan. Syyksi toiminalleen poliisit kertoisivat että olet sen oloinen että hakkaat jonkun. 

Tai että sinua syytettäisiin rikoksesta jota et ole tehnyt.

 

Tuntuisi hyvin kurjalta ja epäoikeudenmukaiselta, eikö? Mutta harvemmin perättömät syytökset johtavat poliiseiden toimista oikeusmurhiin. On oltava näyttöä jotta sinut voitaisiin eristää muista. Vaikka joutuisitkin säilöön syyttä, ei sinua voida siellä pitää ellei oikeaa aihetta ja näyttöä löydy.

 

Lastensuojelun asiakkaana on toisin. Pelkkä huoli riittää siihen että lapset viedään sinulta pois.

Annan (nimi muutettu) lapset sijoitettiin kiireellisesti kodin ulko puolelle. Siitä voidaan olla montaa eri mieltä oliko sijoitus tarpellinen, mutta sanotaan että päätös oli laillinen. Vaikka perheen kriisi oli jo ohi, kiireellistä sijoitusta jatkettiin 30 päivällä. Ennen päätöksen tekoa kerrottiin että tässä selvitellään onko syytä ottaa lapset huostaan ja kaikki tarpelliset asiakirjat eivät ole vielä saapuneet. Päätöksessä kuitenkin kerrottiin perusteeksi Annan sairaus joka ei itsessään aiheuta kenellekään mitään varaa. Sairaus oli kuitenkin se syy jolla Annan vanhemmuus kyseenalaistetiin. Vanhemmuuden arviointia ei kuitenkaan oltu tehty, eikä sitä suostuttu tekemäänkään. 

Päätöksen luonne ei kuitenkaan ollut selvittää huostaanoton tarpellisuutta, vaan saada kaikki tarpeellinen aineisto kasaan huostaanottoa varten. Vajaassa viikossa päätöksen teosta alettiin valmistelemaan huostaanottoa. Huostaanottoon liittyvässä asiakassuunnitelmassa kerrottiin sosiaalityöntekijöiden ja Annaa hoitavien tahojen olevan sitä mieltä että Anna tarvitsee hoitoa ja  aikaa kuntoutua ennen kuin lapset voivat tulla takaisin kotiin. Hoitotahojen antamissa lausunnoissa ei kuitenkaan sanottu niin. Hototahon antaman lausunnon mukaan vanhemmuutta on hotokäyntien osalta hyvin vaikeaa arvioida, sillä perhetapaamisia ei ole ollut.

Annan vanhemmuus on kyseenalaistettu täysin ja sosiaalityöntekijät ovat kohdelleet niin Annaa kuin hänen  lastensa isää todella kyseenalaisin tavoin. 

Vanhemmista tuntuu että lasten etu on sivuutettu täysin. Lapset on sijoitettu kriisiperheisiin. Kyllä! Erilleen toisistaan. Lapset eivät ikävöi ainoastaan isää ja äitiään, vaan myös toisiaan.

Annan mielestä sosiaalityöntekijä ei ole tullut ajatelleeksi miten huostaanotto vaikuttaa lapsiin. Lasten paikka on kotona. Tässä heiltä on viety koti ja vanhemmat. Vanhin lapsista ajattelee tulleensa hylätyksi ja pelkää Äitinsä olevan nuorimman lapsen kanssa kotona.

Huostaanotto merkitsisi sitä että taas lapset joutuisivat toiseen paikkaan ja näin tulee käymäänkin. Vanhemmat vastustivat huostaanottoa, mutta menee vähintään 6kk ennen kuin asiaa otetaan käsittelyyn Hallintooikeudessa.

Ei ole lapsen etu muuttaa paikasta toiseen, vain siksi että ennakkoluuloinen sosiaalityöntekijä saisi nukkua yönsä rauhassa.

"Huostaanotto on lastensuojelutyön viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys."

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/huostaanotto/

Annan tapauksessakin lasten olo kotona oltaisiin voitu turvata avohuollontukitoimin.